Jätteenpoltto on syrjäyttänyt viime vuosina kaatopaikkasijoituksen yleisimpänä yhdyskuntajätteen loppukäsittelymuotona. Suomessa on 10 soveltamisalaan kuuluvaa jätteenpolttolaitosta, mm. Vantaalla, Kotkassa ja Salossa.
Jätteenpolttoasetuksen soveltaminen
Uusi jätteenpolttoasetus (151/2013) tuli voimaan 20.2.2013. Jätteenpolttodirektiivin säännökset on sisällytetty tarkistettuina teollisuuden päästöistä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston IE-direktiiviin (2010/75/EU).
Jätteenpolttoasetusta sovelletaan kiinteän ja nestemäisen jätteen polttoon poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa. Rinnakkaispoltossa jätettä poltetaan joko varsinaisen polttoaineen tai tuotantoprosessin ohessa.
Kaikelle jätteenpoltolle säädetään vaatimukset jätteenpolttoasetuksella ja ympäristönsuojeluasetuksella, lukuun ottamatta eräitä poikkeuksia. Vaatimukset perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan ja koskevat poltettavan jätteen laadun selvittämistä, poltto-olosuhteita, päästöjä ja niiden mittaamista, toimintaa häiriötilanteissa ja poltossa syntyvän jätteen käsittelemistä ja hyödyntämistä.
Jätteenpoltto ja WI-BAT
Jätteenpolton parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (WI-BAT) koskevat päätelmät julkaistiin 3.12.2019 (Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman direktiivin 2010/75/EU mukaisten jätteenpolton parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevien päätelmien laatimisesta koskeva komission täytäntöönpanopäätös, (EU) 2019/2010).
Jätteenpolton päätelmiä sovelletaan jätteenpolttolaitoksiin, jossa poltetaan vaaratonta jätettä enemmän kuin 3 tonnia tunnissa tai jos vaarallista jätettä poltetaan enemmän kuin 10 tonnia päivässä. Rinnakkaispolttolaitoksiin sovelletaan myös jätteenpolton päätelmiä, jossa poltetaan jätettä edellä mainittuja määriä ja jokin jätteenpolton asettamista edellytyksistä täyttyy, kuten mm. poltetaan sekalaista yhdyskuntajätettä.
Täydellinen palaminen
Jätteenpolttoasetuksen mukaan jätteen palamisen on oltava mahdollisimman täydellistä siten, että kuonassa ja pohjatuhkassa olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärä on alle kolme prosenttia tai niiden hehkutushäviö alle viisi prosenttia aineksen kuivapainosta. Jäte on tarvittaessa esikäsiteltävä tämän varmistamiseksi.
Ylin kuva (c) Gary Chan
Alin kuva (c) Sigmund
Vastaa